30.6.2019

Kesäkuun taloustilanne

Näin kesäkuun lopulla aiemmin notkahtanut taloustilanteeni näyttää nyt tältä:

- Opintolainaa 12 339,00

+ Käyttötilillä: 101,00 
+ Säästötilillä: 629,00
+ Nordnetissä salkun arvo: 143,00

Vaikka vähän tuntuukin siltä, että säästäminen on nyt suossa rämpimistä, niin on jotain hyvääkin ilmassa! Vaikka esim. opintolaina lyhenee hyvin hitaan tuntuisesti, niin tuntuu kivalta huomata, että on sen luku pienentynyt tässä bloggaamisen aikana sentään 12761,24 -> 12339 euroon. Ja mitä säästämiseen tulee, niin tajusin, että nyt kesän aikana mun kannattaa ottaa sen suhteen rennosti. Siirrän viikottain käyttötilille sata euroa ja pyrin elämään sen mukaisesti, mutta jos lisämenoja tulee, niin sitten maltilla vaan siirrän säästötilin puolelta. En kertakaikkiaan pysty tai halua nyt elämään niin stoalaisen kitsaasti kuin haluaisin eikä tarjousten metsästys ruokakaupoista nyt vaan napostele, joten annan itselleni hieman liekaa. Toivon, että se auttaa palauttamaan asiat tasapainoon. 

Ja tiedättekös mitä? Sain pienen palkankorotuksen! En edes pyytänyt sitä, joten se tuli ihan puskista ja yllättäen. Tuntuu hyvältä :) Aurinkoa just sulle, joka eksyit tätä lukemaan!

15.6.2019

Syvistä vesistä rannalle

Kuten blogin hiljaiselosta saattoi päätellä, niin tämän mimmin säästösuunnitelmat ja -toimet meni aivan päin mäntyä. Asiat eskaloitui siihen, että huomasin käyttäytyväni aivan samalla tavalla kuin sillon muutama vuosi sitten, kun tuhlasin surutta menemään ja otin vaan pikavippiä tilalle. Tällä kertaa onneksi lainasin ihan vaan itseltäni säästötilin puolelta, mutta kuvio oli ihan sama. Ja nyt olen lähes, mutta en onneksi täysin, lähtökuopissa taas. Mutta valmiina tekemään korjausliikkeen ja palaamaan motivoituneeksi säästäjäksi!

Tilanne siis nyt, kesäkuun puolessavälissä:

- Opintolainaa 12 423,89

+ Käyttötilillä 108,36 (huom, ennen lainanlyhennystä...)
+ Säästötilillä 150,00
+ Nordnetissä salkun arvo 128

Lisäksi kolikkopurkistani löytyy tällä hetkellä 48,80 egua. Se on loppukuun käyttöbudjettia. Kohti kulujen ylöskirjaamista!

3.4.2019

Verouuvatti asialla

Kappas vaan, pääsin yllättymään iloisesti! Luin mainion Tuhlarityttären blogia, ja hänen mainitessaan tulevat veronpalautukset heräsin: aivan, verotushan on mennyt tänä vuonna uusiksi. Milloinhan mulle tulee jokin tieto niistä? Uteloiduin sen verran, että nostin ahterini sohvan pohjalta ja kipitin hakemaan tunnareita OmaVeroon kirjautumista varten. Ja ohoh, siellähän mua odotti viisi lukematonta viestiä, mm. se aiemmin tullut esitäytetty verotuslärpäke... Hupsista. Vähän jännittynein tunnelmin lähdin käymään sitä läpi, mutta onneksi tiedot oli oikein, eikä mitään olisi edes tarvinnut muuttaa! (Pitäisköhän noista viesteistä tulla jonkinlainen tieto johonkin, vaikka sähköpostilla tai tekstarilla? Pitääköhän se itse määritellä? Huomaatte varmaan jo tähän mennessä, mistä nimimerkkini tulee..!)

Niin tai näin, elokuussa tililleni tipahtaa ekstraa kokonaiset *rumpujen pärinää*  124 euroa! Hahaa, ja ihan vähän pelkäsin mätkyjä. Kelpaa!

1.4.2019

Näin jouduin ulosottoon - velkaantumiseni historiaa

Olen kotoisin aivan tavallisesta, keskiluokkaisesta perheestä. Perheeni ei ollut erityisen rikas, muttei millään mittarilla köyhäkään - asuimme isossa kauniissa omistusasunnossa, jokainen meistä lapsista sai harrastaa, kaikki oli hyvin. Arjen tasolla meillä oltiin kulutuksesta tarkkoja: esim. leikkelesiivua ei saanut koskaan laittaa leivälle kokonaisena, vaan se täytyi puolittaa. Ruokaa ei koskaan saanut heittää roskiin, ja paljon siitä saatiin omalta kasvimaalta ja puutarhasta. Meillä oli auto, mutta perheessämme oli vahva pyöräilykulttuuri; omin voimin poljettiin arkena lähes paikkaan kuin paikkaan. Ihan siis tuollaista hyvin tavallista elämää!

Olen siinä mielessä perheeni musta lammas, että olen ainoa, joka ei ole korkeakoulutettu. Kesken opintojeni paras ystäväni joutui onnettomuuteen ja menehtyi - ja minä lamaannuin. Muutaman kuukauden ajan vain makasin kotona, suomatta ajatustakaan talousasioille. Vanhempani auttoivat maksamalla vuokran muutaman kuukauden ajan, mutta kaikki muu kasaantui. Puhelimet, netit, sähköt, kaikki. En hakenut toimeentulotukea tai muutakaan apua - en kaiketi osannut, saati jaksanut hakea. Ja siitäpä ruljanssi lähti pyörimään. 

Jossain vaiheessa menin kesätöihin, ja pääsin sitä kautta vähän arkeen takaisin. Maksoin palkasta erääntyneitä laskuja, mutta en oikein osannut käsitellä tilannetta ja sekin kuormitti, että maksoin yhtäkkiä koko vuokran yksin entisen puolikkaan sijaan. En kuitenkaan halunnut muuttaa rakkaasta kodistani mihinkään enkä osannut käsitellä ajatusta uudesta kämppiksestä, joten sinnittelin. Kun minulta kysyttiin onko kaikki ok, vastasin hymyillen, että tilanteeseen nähden on on. Ja sitten Kelakin muisti opintotukien takaisinperinnällä, koska en ollut suorittanut juurikaan opintopisteitä, mutta nostanut kyllä tukia koko ajan. Yritin jatkaa opiskelua ja nostin opintolainat maksimiin, mutta törsäsin menemään vailla huolta huomisesta. Ostin vaatteita, matkoja, elin kuin viimeistä päivää. Aluksi otin ihan vaan pieniä, parinkympin pikavippejä. Pikkuhiljaa summat kasvoivat ja lopulta mulla oli kahtakin eri monen tuhannen kulutusluottoa. Saatoin esimerkiksi lähteä baariin, ja kun joku kysyi "otetaanks vielä yhdet" totesin iloisesti "otetaan vaan!" ja menin baarin vessaan nostamaan lisää vippiä, ennen kuin menin tiskille. Jossain vaiheessa sain uuden kämppiksenkin ja vuokranmaksupaine helpottui, mutta se tapahtui vähän liian myöhään. En myöskään jossain vaiheessa ottanut liikaa paineita pikavipeistä, koska ajattelin, että minähän tulen ottamaan oman henkeni vielä jossain vaiheessa. Näihin aikoihin en muuten myöskään pitänyt yhteyttä perheeseeni, eikä heillä ollut aavistustakaan, missä mentiin. Ei ehkä kovin yllättävää, että asiat meni aivan päin männikköä. 

Kaikki tuo siis tapahtui muutaman vuoden kuluessa. Jossain vaiheessa tuli tilanne, etten enää vain selvinnyt, ja menin talous- ja velkaneuvontaan. Siellä todettiin, että tuloni ovat aivan liian pienet, joten kehoitettiin antamaan mennä kaikki laskut ulosottoon ja keskittymään maksamaan vain pakolliset: asuminen, puhelin, netti. Hetken tuntui musertavalta, mutta jollain tasolla myös helpotti. Ulosotto alkoi rullata, ja kerroin muutamalle läheisistäni, missä mennään. Perheeni avustuksella pääsin terapiaan. Sain myös uuden työpaikan, ja elämä alkoi maistua ihan uudella tavalla. Nyt tuosta kaikesta on jo useampi vuosi, ja kuten ihan ensimmäisessä postauksessani mainitsin, olen saanut pikavippivelat maksettua. Maksuhäiriömerkintöjä minulla vielä on, mutta nekin menee aikanaan umpeen. Kova koulu, josta paljon olisi jäänyt tapahtumatta jos vaan olisin ollut avoin ja hakenut ajoissa apua, mutta ei auta surkutella. Koen olevani järjettömän onnekas, että olen nyt tässä tilanteessa, ja toivon ihan valtavasti tsemppiä ja voimia sinulle, joka olet eksynyt lainaviidakkoon. Koskaan ei ole liian myöhäistä kääntää suuntaa! <3

25.3.2019

Maaliskuun taloustilanne

Jipiiiii! Eka tavoite on saavutettu eli säästötililtä löytyy toimintatonni!

Mutta koskapa konkretia on parasta, tässä numeroita:

- Opintolainaa 12 592,03

+ Käyttötilillä: 614
+ Säästötilillä: 1200
+ Nordnetissä salkun arvo: 101

Käyttötilin saldo on sellainen, jonka käytän ruokaan, hygieniajuttuihin ja muihin vastaaviin tykötarpeisiin. Samaisesta summasta lähtee myös kahvittelut ja muut sosiaalisten tilanteiden hummailut sekä (toivottavasti!) liikuntaan menevä osuus. Ja huom, mulle on mentaalipuolella tärkeää, että käyttötilin saldo ei ole seuraavan kuun lopulla 0 euroa, joten siksi jätän sinne vähän "ylimääräistä" ja laitan mieluummin sitten seuraavan kuun lopulla nuo ylimääräiset säästöön. 

Kesällä on tulossa reissu Sveitsiin, joten alan laittaa rahaa sivuun myös sitä silmälläpitäen. Noin muuten kasvattelen säästötilin summaa kahteen tuhanteen. 

Aurinkoista päivää! :)